sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Mämmivuorten päiväkirja

 12.1 me lähdettiin perheen kanssa Mämmivuorille. Tutummin niitä sanotaan Pyreneiks, mutta kun ensimmäistä kertaa vilkasin isoja kivimuodostelmia edessäni, en saanut mämmiä pois mielestä.

Pian oltiikin vuokraamassa monoja ja muita vempeleitä. Olin päättäny olla oikeen EXTREME ja ottaa lumilaudan. Hurjaa siitä teki se, että ennen en sitä ollu kokeillu ja opettajaa en aikonu hankkia. 
            Kun mä tulin Ranskaan, en oikeen uskonu että tarviin toppahousuja ja takkeja, joten lainasin kaikki Tessalta ja mun host-äiti Jennyltä. 
Takissa oli sitä jotain. 
Se on kuin tuulahdus värikkäältä kahdeksakyt luvulta. Tuoksu oli parffyymisen tunkkainen ja värit näky vaikka keskiyöllä 100m päähän. 

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Monot jalassa, lauta kourassa ja asenne huipussa, mä sit astelin rinteiden luo. MUTTA MITÄ..!!??
Ei lunta.
 Ainoastaan lasten rinne auki ja sinnekki meni vaan nöissöille tarkotettu liukuhihna hissi.
Se oli suuri kolaus mun true coolille lautailijan egolle......mutta...



Ensimmäisen alas tulon jälkeen mut oli alistettu.
 Kun lähdin rinnettä alas nousin-liuin-kaaduin-nauroin/voihkin/huusin-nousin...jne.

Ja tämä jatku seuraavat viis päivää. Lopputuloksena kauniit jalat, palanu naama, venähtäny käsi, tunnoton pehva ja murrettu mieli.
 Joka päivä teki mieli luovuttaa. Väillä itkin kuin vauva ja kirosin kuin suomalainen. Mutta aina kun heikko hetki tuli, ajatelin ittekseni "don't be such a pussy, be a man". Ja lopulta mä tein sen:
          Menin harjottelumäen alas asti..... kaatumatta.



Luoan söi jäätelöä. Hauska kuva.

Pyreneet vois olla täydellinen paikka Muumimaailmalle: jokineen, laaksoinen, luolineen ja vuorineen.
Harmi, ettei nä tiedä mikä on Muumi.


Parin kuukauden päästä uudelleen. Silloin pitäis olla lunta, vaikka suomalainen järki väitää ettei maalis-huhtikuussa voi olla lunta. Mut ranskalaisethan on aina oikeessa...katsotaan.

                                          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti