maanantai 28. helmikuuta 2011

Tälläistä täänään.


Kesä tulee. Rauhassa, ei mitään kiirrettä. 
.


Työt tuli tehtyä nopeaan tänään, joten keskityin kirjottamaan teakin ennakoita. 
Kirjotan arvion Les Miserablesista, jonka kävin viime lauantaina kattomassa.
Upea oli. Alkuperänen kieli ja maa teki vaikutuksen.


Mitään en kuitenkaan vielä saanu paperille. Tänään sen vielä väkerrän.

Ääääää,

se on hauska kirjain.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

"Uva Ueta" sanoi ranskalainen ja nukahti.



Douarnenez 13-22.2.2011

Iida asuu nyt sit siellä. Meren rannalla, ranskalaisen puuseppämiehensä kanssa ja on onnellinen.
Niillä on mukavainen koti, rikkinäisen toimiva auto ja kaks metriä rannalle. 
Kahdehdittaako?

Menin Iidan ja Angelon vieraaks viikoks ja kahdeks päiväks. Sinä aikana unohdin kaiken ulkopuolisen. 
Se on varmaankin sitä rentoutumista, mistä Suomessa huhutaan.

En kerro tässä kaikkea, kun siinä menis ikuisuus.
Ja on meillä salaisuuksiakin.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat liinaa.













lauantai 12. helmikuuta 2011

Ikävä iski ja kovaa.


Kovin ikävä on..
perhettä ja kavereita,
ruisleipää ja 
teatteria.

Kahteen ensimmäiseen saa helpotusta internetin ja keittiön kautta, mutta kolmas on katkerin.

Kyllä täällä teatteria voi mennä katsomaan ja ens viikolla meenki, mutta sen tekemistä on eniten ikävä. Kun on asunu teatterin vieressä koko elämänsä ja käyny siellä vähintään kerran viikossa ympäri vuoden, niin ensimmäinen vuosi ilman sitä.... tekee pahaa. 
Katkerana luen kaverin blogia, jossa se kuvaa kuinka teatterin tekemisestä voi nauttia. Ensin aherretaan päivästä toiseen projektia, joka uuvuttaa ja välillä myös tympäsee. Mutta lopulta esitysten tullessa se kaikki vaiva palkitaan aplodien raikuessa. Yhden rupeaman jälkeen hermot on loman tarpeessa, mutta vähän ajan kuluttua halu takaisin tulee taas vastustamattomaks. 

Niin tapahtu mulle. Viime vuonna teatteri on oli mun päässä 24/7, kun  tehtiin nuorten kanssa projekti Mia F20.9. Se oli loistava ja monipuolinen vuosi, vaikka en ite näytellytkään. Nyt oon täällä ranskassa ja oon ollu aivan liian kaun ilman teatteria. 
Oireina näkyy: jatkuva halu mennä katsomaa teatteria ja pakonomainen tarve surffata netissä etsien ens vuodeks paikkoja missä vois olla vuoden.... vain tehden teatteria. 


Hirviöt

perjantai 11. helmikuuta 2011

Hassuja juttuja mitä voi nähdä/kuulla puolessa tunnissa skeittiparkin reunalla:

....

Skeittiparkin toisella laidalla ajaa auto. Se on hopeinen ja kiiltää auringon valossa. Olo on kuin katselis Wolkswagen- automainosta. Skeittaajien liike hidastuu ympärillä ja katseen vie vain auto, joka tarkemmin katsottuna ei aja edes teillä, vaan on ilmestynyt eteen kuin tyhjästä.

....

Murkku poika skeittaa kovaa vauhtia mun edessä, ottaa vauhtia finnit naamassa räikyen ja kaatuu.
Luulen et sen tarkotus oli tehdä muhun vaikutus jollain todella coolilla tempulla. Kaaduttuaan maahan se mulkasee mua nopeesti ja skeittaa finnejään punaisempana pois. Täytyy kuitenki antaa hieman credittiä sinnikkäästä yrityksestä saada huomio( kun tota pomppimista just siinä metrin päässä musta) jatku seuraavat puol tuntia. 

....


"excusez-moi, madame! excusez-moi, madame!" kuuluu mun takaa. Käännän pään ja huomaan, että takana on nuorisokängi, joista isoin poika yrittää kysyä multa jotain. Ymmärrän että ne haluaa nuuskaa. 
Sanon vaan tylysti "no" ja ne lähtee pois. 
Pian 7-v Norah tulee mun luo ja kertoo niiden kysyneen nenäliinaa. 

....

Vieressä tyttö röyhtäsee niin kovaa, et säihkähdän.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ranskalaistumista

Asioita mitkä on muuttanut mua raskassa, tapoja joita oon ominut ranskalaisilta ja muuta mukavaa:

1. Sokeri.
 Kauhean ihana asia, josta tiesin kun tänne tulin. Tavoitteena oli etten jää koukkuun, mutta jäin. Mulla oli aluks niin kauniita ja naiveja ajatuksia; 1. korvaan aamupalalla hillon hedelmillä (ei onnistu) 2. en syö aina atearia jälkeen jälkiruokaa, jota on aina tarjolla (ei onnistu) 3. kartan lukuisia konditorioita ja en astu sisään edes haistelemaan (ei onnistu). Koukkuun jäin ja vierotus tulee olemaan rankka.


2. Siisteys
Kuka olisikaan uskonut että Vassaleitten perhe saa Liinan imuroimaan oma kämpän joka viikko ja pitämään sen muutenkin siistinä....
Aluks mietin et juujuu, kyllä mä osaan kämpän siistinä pitää vuoden ajan.
Ensimmäinen kuukaus meni todella hienosti ja sitten alkokin alamäki.
Ja mun onneks Jenny tuli just pahimmalla viikolla käymään siellä ja sain siitä melkosen puheen, 
joka veti mut maan alle. Häpesin ihan mielettömästi.
No nyt o sitte siistiä.

3. Kolme ateriaa päivässä
Nyt syö aamulla, kello yhdeltä ja seitselmältä. Alkoholia siemaus kerran kahdessa kuukaudessa. 
Niinsanotusti terveellisesti.
Suomessa en syöny aamupalaa melkeen koskaan, päivällä mitä sattuu ja välillä en mitään, illalla napsin kaikenlaista. Läpimät ruuat jäi siihen yhteen kertaan päivässä ja ravintosisältö varmaankin puoleen. Alkoholia enemmän kun siemaus sillon tällön suomalaisittain.
Onhan tä mukavaa kun kynnet ei lohkeile ja on terveellinen olo muutenkin, mutta kyllä huningolla on välillä niin kiva olla.

4. Meikitön naama ja blaaa kuteet
Kun täällä maalla asuu, ei tuu meikattua kun kerran viikossa(kun meen tapaa kavereita ja ranskan tunnille), jos sillonkaan. Vaatteita en täältä oo hirveesti ostanu, kun en vaan oo löytäny. Ja jos löydän, ni kiva mekko maksaa n.60e. En laita viikon palkkaa siihen. Ja en mä täällä pukeudu samanlailla kun suomessa. Jos laittaisin samanlaisen illanistujais asun tänne kun kotona, saisin niiiiiiin tsiljoonastsi omitusisa katseita. Tä on niin maalla ettei kukaan välitä miltä ne näyttää, jos joku tyttö välittää se arvioidaan heti halvaks ja miesten puheet on sen mukasia. 
Suomessa se on mukavaa, ku voi näyttää hyvältä, mut et saa kuitenkaan kymmentä härskiä ehdotusta tunnin sisällä. 
Joten täällä olen blaaa, mutta se ei tuu jatkumaan ku palaan suomeen.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Aluks mietin että tässäkö tämä on.
Joka aamu herään samaan aikaan, meen aamupalalle, pesen hampaat, leikin Luanin kanssa kaks ja puol tuntia, syödään, oon vapaa vähän aikaa ja leikin taas lasten kanssa, illalla oon omassa kämpässä kattomassa  sarjoja, ranskan tunnilla tai tapaamassa kaveria.

Elämä täällä on vaan niin tyyntä. 
Koskaan ei oo stressiä tai isompia tunteita. 
Hurjalta tuntuu mennä yksin elokuviin ja ostaa rasia sokeroituja poppareita. 
Tällänen elämäntapa vaati Suomen jälkeen paljon tottumista.

Vasta 4kk jälkeen tajusin, että ehkä yks vuosi rauhallista elämää on vaan hyväks.
Koulussa opin stressaamaan miljoonasta asiasta yhtä aikaa, valveilla ja unissa. 
Suomessa kenelläkään ei oo aikaa käyttää perheen kanssa syömiseen aamulla, päivällä ja illalla tuntia.
Ruuat usein ostetaan valmiina tai muuten jotain minkä saa nopeesti valmiiks.
Ja vaikka paikalla on koko perhe, kaikki keskustelee tv:n kanssa.

Eilen kuokin maahan peruntat ja perhe syö ne ens kesällä. 
Se on aika coolia.

älä stressaa.