Kovin ikävä on..
perhettä ja kavereita,
ruisleipää ja
teatteria.
Kahteen ensimmäiseen saa helpotusta internetin ja keittiön kautta, mutta kolmas on katkerin.
Kyllä täällä teatteria voi mennä katsomaan ja ens viikolla meenki, mutta sen tekemistä on eniten ikävä. Kun on asunu teatterin vieressä koko elämänsä ja käyny siellä vähintään kerran viikossa ympäri vuoden, niin ensimmäinen vuosi ilman sitä.... tekee pahaa.
Katkerana luen kaverin blogia, jossa se kuvaa kuinka teatterin tekemisestä voi nauttia. Ensin aherretaan päivästä toiseen projektia, joka uuvuttaa ja välillä myös tympäsee. Mutta lopulta esitysten tullessa se kaikki vaiva palkitaan aplodien raikuessa. Yhden rupeaman jälkeen hermot on loman tarpeessa, mutta vähän ajan kuluttua halu takaisin tulee taas vastustamattomaks.
Niin tapahtu mulle. Viime vuonna teatteri on oli mun päässä 24/7, kun tehtiin nuorten kanssa projekti Mia F20.9. Se oli loistava ja monipuolinen vuosi, vaikka en ite näytellytkään. Nyt oon täällä ranskassa ja oon ollu aivan liian kaun ilman teatteria.
Oireina näkyy: jatkuva halu mennä katsomaa teatteria ja pakonomainen tarve surffata netissä etsien ens vuodeks paikkoja missä vois olla vuoden.... vain tehden teatteria.
![]() |
| Hirviöt |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti