Jalat haisee. Hauista särkee. Väsyttää. Olen siis tarjoilija.
Amarillo on ihana paikka työskennellä. Se on täynnä kansainvälistä ja mielenkiintosta porukka, jotka kaikki saa olla just ku ne on. Mut on otettu suurrimmalta osin hyvin vastaan. Pari tyyppiä on hieman tiukkiksia, jotka vois sanoa asiat nätimmin.
Siellä tuli mieleen Norahin ja Luanin tulevaisuus. Ne ei käy koulua ja kaverit on ainoastaa kilttejä naapurin lapsia. Mitä sitten tulevassa? Monessa työssä kohtaa ihan samanlaisiin asioihin mitä mäkin oon nähny Amarillossa. Ihmisillä on ennakkoluuloja ja ne pitää saada pois ainoastaan todistamalla osaamisensa. Ja ihmiset ei aina puhu kauniisti, mutta silti sitä ei sais ottaa henkilökohtasesti. Voi raukat lapset, ne tulee niin olemaan ongelmissa työelämässä.
Se perhe oli täällä käymässä. Nautti suomesta ja perus puheet saunasta. Ikävä tulee, mutta nyt on ihanaa olla omiensa parissa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti